Miten koira tuli saamelaisten rengiksi

Tarina kertoo, että koira kerran katseli poromiesten touhua aidassa. Ei näyttänyt elon kokoamisesta tulevan mitään, vaikka miehet kuinka juoksivat, huusivat ja huitoivat. Porot vain pelmahtelivat ympäriinsä, eivätkä miehet saaneet niitä kokoon. Koira tuumi: "Minä osaisin tuon paremmin". Niinpä se lähti kohti poroja haukkuen. Porot säikähtivät koiran ääntä ja juoksivat kokoon. Poromies ihastui koiran taitoihin ja pyysi sitä rengikseen.

Koira ei vielä tällä kertaa töihin jäänyt, mutta myöhemmin, kun susi oli tappanut sen toverin ja se tunsi olonsa pelokkaaksi metsässä, se päätti lähteä poromiehen luo. Palkakseen se oli ajatellut pyytää "lihaa ja pintaa", mutta tohkeissaan se sekosi sanoissaan ja pyysikin "keuhkoa ja lientä". Tämä sovittiinkin sitten palkaksi.

Vielä koira asetti yhden lisäehdon: kun se tulisi vanhaksi eikä enää jaksaisi tehdä työtään, se pitäisi hirttää eikä tappaa muulla tavoin, sillä "se joka hirttää koiran siivosti ja on ollut kärsivällinen silloin, kun koira on ollut kovassa työssä ja on uupunut, se saa hyvän koiraonnen".

Savu porokoirana

Savun paimentavat esi-isät ovat jo jonkin matkan päässä sukutaulussa, mutta sen paimennusvaisto on vielä tallella. Tämä on testattu muutamaan otteeseen Porokoirakerho ry:n järjestämissä poropaimennusharjoituksissa, -kokeissa ja -kilpailuissa.

[ Oijärvi 2000 ]   [ Kihniö 2001 ]   [ Narkaus 2002 ]   [ Poikajärvi 2003 ]

Liekki porokoirana

Liekin suvussa työkoira löytyy heti sukutaulun ensimmäiseltä portaalta; isä-Unni toimii Raattamassa porokoirana. Liekin oma paimennusvaisto ja -taito on myös testattu ja olemassaolevaksi havaittu.

[ Savukoski 2007 ]